Miten olen päätynyt Ristijärvelle tuottamaan palveluita?

Tässä lyhyt (pitkä) kertomus siitä:

Olen syntyperäinen Oululainen. Elämä kuljetti kuitenkin Kainuuseen, kun olin menossa ensimmäiselle luokalle.

Ala-aste kului Kajaanissa ja seiskaluokan puolessa välissä perheemme muutti Paltamoon ja samalla luonnollisesti koulu jatkui siellä.

En vielä ylä-asteen päätyttyä tiennyt (paitsi teini-iän uhmassa kerroin vitsillä kaikille, että minusta tulee vanhustenhoitaja), mitä elämältä halusin, joten samalla kylällä oleva lukio tuntui turvalliselta valinnalta.

Kun kirjoitukset olivat päättymäisillään, hain Jyväskylään opiskelemaan gerontologiaa. Kevättä ja kesää oli kuitenkin vielä jäljellä, joten jotain piti keksiä väliajalle.

Löysin ilmoituksen henkilökohtaisen avustajan avoimesta paikasta, hain sitä ja sain ensimmäisen oikean työpaikkani. Se muutti elämääni paljon.

Avustettavani oli maailman ihanin ja iloisin ihminen, vaikka oli kokenut elämässään paljon rankkoja asioita.

Noh, kouluun en päässyt, joten vuosi meni töitä tehdessä. Päädyin hakeutumaan myös toiseen työhön, kun avustajana oli hommia vain puoleksi päiväksi.

Seuraavan vuoden keväällä olin päättänyt hakea opiskelemaan lähihoitajaksi. Pääsin myös työkokeiluun Paltamon kotihoitoon, eli kuljin hoitajan avustajana käynneillä (oli muuten aika hauskaa, kaikilla kotihoidossa pitäisi olla työpari).

Kesällä sain tietää, että olen päässyt kouluun ja nyt elämä vei minut ihan toisaalle kotiseudulta, Kokkolaan.

Opiskelut sujuivat ja lääkeluvat saatuani päädyin vahingossa Pietarsaaren kotihoitoon töihin. Muistan vieläkin, kuin eilisen, kun ensimmäistä vuoroa tehdessä en löytänyt asiakkaan luokse ja itkin huoltoaseman parkkipaikalla, että miksi minä olen tälläiseen sotkeutunut. Hetken itseäni kasailtua, yritin vielä kerran ja löysin perille! Loppu opiskelut menivätkin keikkaa tehdessä tuohon yksikköön. Kuvitelkaa, kainuulainen nuori kokematon tuleva lähihoitaja, melkein ruotsinkielisellä vieraalla paikkakunnalla.

Rakkaus kotihoitoon syttyi. Edelleenkin tätä paikkaa lämmöllä muistelen ja sitä miten nuori ja turhankin innokas työntekijä otettiin osaksi tiimiä. Siitä lähtien kotihoito on ollut osa elämääni.

Koti-ikävä iski pian valmistumisen jälkeen, Kainuun ihanat vaarat ja metsät puuttuivat Keski-Pohjanmaalta kokonaan.

Ajattelin, että Sotkamo varmasti tyydyttäisi vasta seikkailusta innostuneen tarpeet isossa kaupungissa elämisen jälkeen, joten sinne muutin. Elämä kuitenkin päätti toisin ja seuraava osoite olikin Kontiomäessä.

Tässä vaiheessa elämää oli jo iskenyt kova talokuume ja etsin niitä yötäpäivää. Ristijärveltä löytyi sellainen paikka, jonne osasin itseni kuvitella. Vailla tietoa mistään tulevasta oli jo kauppakirjat kirjoitettuna.

Kotihoito säilyi ainoana pysyvänä asiana elämässä. Isommilla paikkakunnilla työskentelyn jälkeen hain Ristijärvelle kotihoitoon (tietenkin). Sainkin sijaisuuksia sieltä pitkäksi aikaa, kunnes silloinen esihenkilöni kysyi haluaisinko mennä kuukaudeksi Hyrynsalmen puolelle ja sinne sitten jäinkin useammaksi vuodeksi.

Tässä vaiheessa tuli monia elämänmuutoksia. Mutta pienen tauon jälkeen päädyin taas takaisin Ristijärvelle töihin. Vaikka vuosia oli kulunut niin vastassa oli tuttu tiimi ja pitkälti tutut asiakkaat. 

Kolmivuorotyö tuntui raskaalta ja oma elämäntilanteeni ei oikein enää sopinut sellaiseen rytmiin, joten yrittäjyys kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. 

Hain Ouluun opiskelemaan jalkojenhoitajan ammattitutkintoa syksyllä 2023 ja perustin yrityksen 2024 kesän loppupuolella.

Mutta kuka minä oikein olen?

Nyt kun olen kertonut, miten olen päätynyt Ristijärvelle ja yrittäjäksi, niin ehkä olisi aika kertoa vähän siitä, kuka täällä oikein häärää.

Minä olen Teija Seppänen, entinen Väisänen. Keväällä täytän viidettä kertaa 30, joten ikäkriisin poteminen on jo melko lähellä.

Jos minulle olisi nuorempana kerrottu, että olisin tässä vaiheessa elämääni yrittäjä, esihenkilö, lähihoitaja, jalkojenhoidon ammattilainen, esihenkilötyön opiskelija, toista kertaa äiti, kunnanvaltuutettu ja vapaaehtoistyössä mukana (tämä tosin hieman taka-alalla juuri nyt), olisin luultavasti nauranut. Vaikka eihän näitä rooleja ole tullut sen kummemmin suunniteltua, vaan elämä on pikkuhiljaa niihin ajanut.

Kuten voi päätellä, moni asia kiinnostaa minua ja omaan ympäristöön vaikuttaminen on itselleni tärkeä asia.

Tällä hetkellä opiskelen siis jälleen, hoidan pientä vastasyntynyttä perheenjäsentämme, pyöritän yrityksen hallinnollista puolta ja toimin esihenkilönä.

Olen onneksi saanut ihan vähän harrastaa jalkojenhoitoa myös kaiken touhun lomassa.

Kaiken tämän keskellä tärkein roolini on kuitenkin äitiys ja vaikka töihin palaaminen kutkutteleekin, teen tällä hetkellä kaikkea muuta vain oman jaksamiseni rajoissa.

Yrittäjyys ja opiskelu kulkevat tällä hetkellä vahvasti mukana, mutta niiden rinnalla itseäni kannattelevia asioita on perhe, kauniiden asioiden ihastelu ja oman ajatusmaailman jatkuva tarkastelu ja kehittäminen. 

Tämä onkin ehkä paras tapa kuvata minua juuri nyt: olen monessa mukana, mutta en  kaikkea yhtä aikaa. Opettelen jatkuvasti tasapainoilemaan eri roolien välillä ja hyväksymään sen, että tietyt asiat voivat olla keskeneräisiä.